Kolme päivää lähtöön

Kolme päivää lähtöön. Neljä päivää siihen, että saavun taas pitkästä aikaa Japanin maaperälle seitsemäntuhannen kilometrin päähän Suomesta. Tuntuu vähän utopistiselta. Menneestä viisastuneena oon jo henkisesti valmistautunut siihen, että ainakin ekana päivänä oon aikaerosta ja väsymyksestä johtuen valmis korkeintaan oksentamaan lähintään roskakoriin - ja siitä huolimatta tiistaiaamuna pitäisi olla skarppina heti yhdeksän reikä reikä paikallista aikaa yliopiston orientaation alkumeiningeissä. Jippii...

Lähtöprosessi on ollut ihan hillittömän pitkä ja stressaava (no, ehkä vain koska oon maailman stressaavin ihminen evö). Vaihtohakupaperit kotiyliopistolleni postitin reilu vuosi sitten alkutalvesta, ja päätös nominoinnista tuli alkukeväästä. Sen jälkeen sain odotella syksyyn ja viettää ensimmäisen yliopistovuoden jälkeistä ansaittua kesälomaa, minkä jälkeen koitti hakupaprujen täyttely itse Tokion Rikkyo Universityyn. Se olikin ihan kokemus sinänsä...

Noin viikon sisällä piti täyttää muun muassa aika monta motivaatiokirjettä, opintosuunnitelmaa ja muita hankalia tietolomakkeita, käydä lääkärintarkastuksessa (mm otattamassa rintaröntgen! ah Japani we love you), hankkia todistuksia melkein joka nurkasta ja otattaa muutama passikuva... Asiaa ei helpottanut se, että mulla oli koulun puolesta ihan kiitettävästi hommaa, puhumattakaan että viikon mittainen työrupeama sattui olemaan samoihin aikoihin.

No, niistä papereista päästyäni oli oikeastaan se hankalin homma ohi. Sai (melkein) lepäillä taas muutaman kuukauden ennen kuin lähtöä piti alkaa järjestellä toden teolla sitten tän vuoden alussa: Oli viisumihakua, asuntoasioiden hoitamista, stipendihakuja, vakuutushommien selvittelyä, lentolippujen varaamista ynnä muuta mukavaa.

Eniten stressiä aiheutti Rikkyon tyyli jättää kaikki asioista ilmoittelu ihan viime tippaan. Siis miks ei voida kertoa sitä tarkkaa päivää esimerkiksi orientaation alkuun, vaan pitää ilmoittaa, että lennot Japaniin kannattaa hankkia ajankohdalle "late March"?! No, siinä sitten pohditaan, että tarkoittaako se 16. vai 29. päivä... Onnistuin kuitenkin kaikissa stressipöhinöissäni hankkimaan lennon, joka saapuu Tokioon juuri parahiksi illalla 26.3, kun orientaatio alkaa 27.3. Hyvä minä!

Mut hey! Nyt ne on hoidettu! Oikeesti, oon valmis lähtöön!! Viisumit ja vakuutuspaperit ynnä muut on takataskussa, asunto, jossa ehdin majailla puoltoista vuotta, on pakattu onnistuneesti kiitos ihanien ystävien ja sukulaisten, ja nyt majailen kodittomana vanhempien luona viimeiset päivät ennen lähtöä. Iiiiiiks, en malta odottaa!!

Saavun siis Nagoyan kentälle 26.3. aamupäivällä, jossa odottelen lentoa Tokioon melkein koko maanantain. Tokiossa olen siis vasta maanantai-iltana. Majailen yliopiston läheltä Ikebukurosta vuokraamassani AirBnB-kämpässä ensimmäisen viikon, minkä jälkeen muutan Rikkyo Universityn RUID Shiki -asuntolaan 2.4.

Olin haaveillut, että pääsisin nautiskelemaan Hanamista parhaimmillaan, mutta saas nähdä. Jotain lumensekaistakin Tokion(kin) puolella oli kuulemma tiputellut. Nyt peukut on pystyssä, että kirsikat olisivat vielä edes oksissa Tokioon saapuessani...