Japanissa
Heihou, お久しぶりですね? Kyllä, hengissä ollaan! Lähdöstä on nyt melkein jo kaksi viikkoa, ja on tapahtunut niin mielettömästi kaikkea, että aika tuntuu lähinnä kahdelta vuodelta. Nyt oli ensimmäinen päivä, kun olin "tekemättä mitään" (ja loppujen lopuksi päädyin kumminkin haahuilemaan muun muassa lähikulman Daisossa ja kirjakaupassa), tarkoituksenani ladata valokuvia koneelle, lepuuttaa vähän jalkojani ja vihdoin ja viimein kirjoittaa blogiinkin. Eli, mitä kuuluu? Ihan älytöntä. En voi sanoin kuvailla. On pelottavaa, miten nopeasti ihminen tottuu: Japanissa olosta on vähitellen tullut vähän kuin arkea - ja silti se arki on niin kaukana kaikesta siitä entisestä. Arjella tarkoitan ehkä sitä, että pääni laskeutuu jo automaattisesti ohittaessani henkilön metroruuhkassa, iltamyöhällä ruuhkajunassa seisominen tuntuu ihan tavalliselta ja jatkuva ihmis-, väri- ja asiapaljous ei saa enää päätäni pyörälle. Jetlagistakin toivuin ennätyksellisesti varmaan kahdessa päivässä, sil